Susi söi tyttölapsen Hämeenkyrössä

Uusi Suometar 27.10.1876

Suden syömä lapsi. Å P [Åbo Posten] kertoo, että susi tämän kuun [lokakuun] 13. päivänä on ... Palon kylässä Hämeenkyrön pitäjässä vienyt saaliikseen 3-vuotisen tyttölapsen, joka yksinänsä oli mennyt ulos rappusille sillä aikaa kun äiti oli lehmää lypsämässä. Lapsesta ei ole löydetty muita jälkiä kuin veriset, revityt vaatteet.

Saman uutisen kertoi hieman eri sanoin Tampereen Sanomat neljä päivää myöhemmin (31.10.) otsikolla "Harvinainen ja surkea tapahtuma". Tapaus kerrotaan yksityiskohtaisemmin ja värikkäämmin, ikään kuin silminnäkijäkertomuksena. "Vakuutetaan lapsen äidin menneen navettaan, jonne lapsiparkakin äitinsä jäljessä läksi könttämään", lehti kertoo ja kuvailee, miten äiti kuuli lapsen kirkuvan ja näki suden, joka "mennä leuhotteli lapsi hampaissa lähellä metsää". Lapsesta oli jäänyt jäljelle "pari pääluun palaista".

Jälkimmäisessä kuvauksessa huomio kiinnittyy sanaan "vakuutetaan". Ehkä tapahtuma oli niin poikkeuksellinen, että sitä piti epäuskoisille vakuuttaa. Vai oliko asiasta kuultu niin vakuuttava kertomus, ettei epäilykselle jäänyt sijaa? Lapsi oli "könttänyt" eli kontannut äitinsä perässä, mikä sekin on outoa, jos lapsi oli jo 3-vuotias. Uutisoinnissa oli epätarkkuuksia ja lopulta aikalaisilla oli vain äidin sana siitä, että susi oli surmannut lapsen.

Uutisesta tekee uskottavan se, että susihavainnot olivat 1870-luvun Suomessa liiankin yleisiä. Susia nähtiin Tampereen seudulla vuosittain, jopa melko lähellä kaupunkia. Saman vuoden alussa, tammikuun 18. päivä 1876 Tampereen Sanomat kertoi, miten Messukylän kirkolta Takahuhtiin päin kulkijoita oli seurannut kolme sutta. Sudet olivat hellittäneet vasta, kun matkalaiset olivat hakeneet apuvoimia läheisestä talosta.

Uutisia siitä, että sudet tappoivat koiria, lampaita, lehmiä ja hevosia eri puolilla Suomea, julkaistiin lähes viikoittain. Suomessa susitilanne oli silti hyvä verrattuna Venäjän oloihin. Hämäläinen-lehti arvioi 14.9.1876, että Venäjällä oli noin 170 000 sutta ja että 200 ihmistä oli vuonna 1875 kuollut suden hampaissa. Susi saattoi käydä aikaihmisenkin kimppuun ja pikkulapsi oli sudelle helppo saalis. Ei tarvittu muuta kuin aamu- tai iltahämärän hetki syrjäisen torpan pihapiirissä ja avuton tyttönen katosi rappusilta.